Tervetuloa

Ruokinta

Koira on ruuansulatusfysiologialtaan lihansyöjä ja suden jälkeläinen. Sen elimistö on sopeutunut käyttämään ravinnokseen eläinperäistä ravintoa. Koira on tehokas rasvan ja eläinproteiinin hyväksikäyttäjä, mutta kuitenkin ruokavalioltaan hyvinkin joustava.

Koiran ruuansulatuskanava on todella lyhyt: vain viisinkertainen verrattuna sen ruumiin pituuteen. Koiran hampaisto on erikoistunut repimiseen ja siltä puuttuu kokonaan jauhamiseen tarkoitetut poskihampaat.

Koira ei pysty käyttämään kuitua tehokkaasti hyväkseen sillä paksusuoli on kovin lyhyt.

Tutkimusten mukaan ruuan haju on makua tärkeämpi. Lämmin ruoka on tavallisesti koiralle maittavampaa kuin kylmä ja kostutettu kelpaa paremmin kuin kuiva. Ruokatottumuksella on suuri rooli koiran syömisessä.

Koira syö pääasiassa energiantarpeeseensa. Energiantarve vaihtelee koiran iän ja aktiivisuuden mukaan ollen noin 120-140 kcal/vrk jokaista metabolista elopainokiloa kohden.

Pennuilla energiantarve ei kuitenkaan ole verrannollinen suoraan painoon. Pennun energiantarpeen määritykseen vaikuttaa se, kuinka paljon pentu painaa suhteessa aikuispainoonsa.

Koiran energiantarvetta määritettäessä on otetteva aikuisenakin huomioon koiran rakenne.

Kuitu

Kuitu ei sula koiran ruuansulatuselimistössä, mutta pienissä määrin ruokaan laitettuna se pitää ulosteet pehmeinä ja on hyväksi suolen toiminnalle. Liika kuitu ruuassa heikentää maittavuutta. Koira ilmeisesti tietää itse, mikä ei sula suolistossa ja voi aiheuttaa suuressa määrin jopa suolen tukkeutumisen. Liika kuitu voi myös estää miuden ravinteiden imeytymistä.

Hiilihydraatit

Tiine ja imettävä narttu tarvitsee hiilihydraatteja. Normaalisti aikuinen koira ei näitä tarvitse, koska se kykenee valmistamaan glykoosia (=sokeria) muista ravintoaineista.

Hiilihydraatit ovat hyvä energianlähde koiralle ja niiden läsnäolo ruuassa varmistaa, että tärkeitä aminohappoja ei käytetä energiantuotantoon.

Hiilihydraateilla tarkoitetaan tärkkelystä ja kuitua, ja ne tulevat pääasiassa kasvilähteestä. Koira ei kykene sulattamaan raakoja hiilihydraatteja. Raaat hiilihydraatit voivat aiheuttaa tukoksia tai bakteerikäymistä ja siten ripulia joutuessaan ruuansulatuskanavaan. Kypsentämisellä ja jauhamisella kasviperäinen hiilihydraatti (nimenomaan tärkkelys) saadaan koiran hyödynnettävään muotoon.

Koiralle sopivia hiilihydraatin lähteitä ovat mm. riisi, vehnä, maissi ja kaura.

Valkuaisaineet = proteiinit

Valkuaisaineet koostuvat aminohapoista, joita tunnetaan 20 erilaista. Aminohapot jaotellaan välttämättömiin ja ei-välttämättömiin. Välttämättömien määrä on lajikohtainen eikä eläin kykene valmistamaan näitä toisista aminohapoista. Aminohappoja tarvitaan kudosten kasvuun ja uusiutumiseen ja puutteet valkuaisruokinassa tulevatkin nopeasti varsinkin kasvavassa koirassa esiin.

Koiralla välttämättömiä aminohappoja on kymmenen, joista lysiini on tärkein. Muita välttämättömiä aminohappoja ovat tryptofaani, treoniini, leusiini, isoleusiini, metioniini, histidiini, fenylalaniini, valiini ja arginiini.. Koiran proteiinintarve on ensisijassa välttämättöminen aminohappojen tarpeen tyydyttämistä.

Yhdelläkään yksittäisellä proteiininlähteellä ei ole koiralle optimaalista aminohappokoostumusta. Yleisesti voi kuitenkin sanoa, että eläinproteiinin aminohappokoostumus on koiralle arvokkaampi kuin kasviproteiinin.Yksistään kasvivalkuaisella koira ei tule toimeen, sillä viljassa on koiran tarpeisiin aivan liian vähän lysiiniä. Kasviperäistä valkuaista syötettäessä tulisi myös ottaa huomioon, että usein kasvipohjainen valkuainen on suojattuna kuitupeitteellä, joka voi osaltaan huonontaa valkuaisen käyttökelpoisuutta.

Liiallisen proteiinin syöttämistä tulisi välttää. On siis tärkeää, että aminohappokoostumus vastaisi mahdollisimman tarkasti koiran todellista tarvetta. Ylimääräiset aminohapot koira erittää pois virtsassa typpenä ja tämä rasittaa munuaisia. Välttämättömät aminohapot eivät varastoidu elimistöön, vaan niiden tarve on päivittäistä.

Rasva ja välttämätön linolihappo

Koira on erinomainen rasvan hyödyntäjä ja suuristakaan rasvapitoisuuksista ei ole todettu olevan koiralle haittaa. Rasva parantaa ruuan maittavuutta, mutta runsaasti käytettynä se voi heikentää joidenkin kivennäisten imeytymistä. Tämä tulee huomioida kivennäismäärissä.

Raskasta työtä tekevien koirien ruuassa ja imettävän sekä tiineen nartun ruuasssa rasvamäärän nostaminen on ainoa mahdollisuus lisätä energiansaantia syöntikyvyn puitteissa. Varsinkin tiineellä nartulla syöntikyky voi olla huonontunut mahalaukun pienentyneen tilan vuoksi, kun sikiöt vievät mahaontelossa tilaa.

Kasvava koira ei voi saada kauheasti rasvaa, sillä kasvu voi nopeutua liikaa häiriten luuston kehitystä.

Rasva on tärkeä ravitsemuksellinen komponentti, sillä se sisältää välttämättömiä rasvahappoja. Koiralla välttämättömiä rasvahappoja on vain yksi eli linolihappo. Linolihaposta koira kykenee valmistamaan muut "välttämättömät" eli alfalinolihapon ja arakidonihapon. Koiran ruuan rasvassa tulisi olla 1% kokonaisrasvasta linolihappoa, jotta sen tarve tulisi tyydytettyä. Linolihapon puuttee näkyy yleensä turkki- ja iho-ongelmina.

Vitamiinit

Vitamiinit jaetaan kahteen ryhmään: rasva- ja vesiliukoisiin. Koiran elimistö ei varastoi vesiliukoisia vitamiineja, kun taas rasvaliukoiset vitamiinit varastoituvat koiran rasvakudoksiin. Koska rasvaliukoiset vitamiinit varastoituvat elimistöön, on vaarana niiden yliannostus; tosin tutkimuksissa on todettu, että kymmenkertaisetkaan yliannokset eivät ole aiheuttaneet mitään häiriötä koirille.

Vesiliukoisia ovat C- vitamiini ja B-ryhmän vitamiinit.

Rasvaliukoisia ovat A,D,E, ja K vitamiinit.

Koira valmistaa itse C- ja K-vitamiinia elimistössään.

B-vitamiinien puutokset ovat koirilla harvinaisia. Oluthiiva (panimohiiva) on hyvä B-vitamiinien lähde. Kuumennus tuhoaa B-vitamiinit, mikä on otettu huomioon teollisten koiranruokien valmistuksessa. Näin ollen teollisiin ruokiin on jätetty tarvittava määrä B-vitamiinia.

A-vitamiini on tärkeä mm. näkökyvylle ja ihon terveydelle. A-vitamiini imeytyy suolistosta rasvojen kanssa ja varastoituu maksaan.

D-vitamiini on välttämätön normaalille luuston kehitykselle ja kalsiumin sekä fosforin aineenvaihdunnalle. D-vitamiinin tarve riippuu kalsiumin ja fosforin tasoista ruuassa.

E-vitamiini estää mm solukalvojen vioittumista ja toimii luonnollisena antioksidanttina. E-vitamiinin puutos aiheuttaa esim lihasrappeumaa ja hedelmällisyyshäiriöitä.

Kalsium ja fosfori

Koiralle tärkeimmät kivennäiset ovat kalsium ja fosfori, jotka toimivat vuorovaikutuksessa keskenään. Kalsium ja fosfori ovat luuston ja hampaiden tärkeimmät rakennusaineet. Lisäksi kalsium vaikuttaa myös hermoimpulssien kulussa.

Koira saa kalsiumia ja fosforia paremmin eläin- kuin kasviperäisistä tuotteista. Kasvit sisältävät fytaattia, joka sitoo kivennäisiä ja estää niiden imeytymistä. Lihassa (kana, nauta, sika, kala) on paljon fosforia ja luujauhossa puolestaan kalkkia.

Kalsiumin saantiin vaikuttaa sen imeytyminen elimistöön. Imeytyvyys taas saattaa vaihdella lähes 0 - 90 prosenttiin. Perussääntönä voi pitää, että kun kalsiumin määrä (esim dieetissä) laskee, sen hyväksikäyttö paranee. Tämä pätee myös toisinpäin.

Kalsiumvajaus syntyy tavallisesti kasvavalla koiralla, jota ruokitaan ruuantähteillä. Koiran oma elimistö yrittää korjata kalsiumvajetta siten, että parat-hormoni irrottaa luusta kalsiumia pitääkseen veren kalsiumin tasolla, joka mahdollistaa hermoimpulssien kulun. Kalsiumvajauksesta voi olla seurauksena vakavia luuston kehityshäiriöitä: selkäranka vääristyy, raajojen pitkät luut käyristyvät ja hampaat tippuvat.

Muuta

Glukosamiini on rustojen, nivelpintojen ja selän välilevyjen sekä nivelnesteen rakenneosa. Glukosamiinia saadaan hainrustovalmisteista sekä vihersimpukkauutteesta, joista viimeiseksi mainittu ehkäisee tavanomaisten tulehduslääkkeiden vatsaa ärsyttävää vaikutusta.


© 2004 Helinä Riekki - Materiaalin käyttö vain omistajan kirjallisella luvalla.